Vadelmavenepakolainen, 2007
Otavan Kirjapaino Oy, 2008
270 sivua
Vadelmavenepakolainen herättää kirjavan joukon erilaisia tunteita: herskyvää naurua, kauhistelevaa myötähäpeää ja suoranaista ärsytystä. Tätä kirjaa lukiessani jouduin useammankin kerran miettimään onko nauraminen päähenkilön kustannuksella asiallista vai ei.
Mikko Virtanen on suomalainen mies. Hän on kuitenkin aina tiennyt syntyneensä väärään maahan, väärään kansalaisuuteen. Jo kuusivuotiaana hän huomasi, että ruotsalaisten makeisten maussa on jotain aidompaa kuin suomalaisissa makeisissa. Ruotsalaiset karkit maistuivat paremmilta jopa noustessaan vatsasta ylös.
"Oman diagnoosini mukaan olen kansalaisuustransvestiitti. En tiedä kuika paljon meitä on, emme ole järjestäytyneet eikä yhteiskunta ota meitä huomioon taloudellisesti eikä poliittisesti. Me vain olemme ja kärsimme sairautemme kanssa. Se sairaus on meille trauma, useimmille ikuinen trauma, jonka kanssa eletään syntymästä kuolemaan. Ei siihen kuolla, siihen väsytään ja näivetytään."
Ruotsissa, tuolla Olof Palmen sosiaalidemokraattisessa kansankodissa, on kaikki paremmin: Ruotsissa vanhojen kerrostalojen ovat aukeavat sisäänpäin toivottaen tulijan tervetulleeksi. Siinä missä muualla maailmassa kasvetaan tasapainoisiksi ja hyvinvoiviksi aikuisiksi, Ruotsissa lapset kasvatetaan sellaisiksi. Ruotsalaiset osaavat syödä nakkisämpylänsä sotkematta sormiaan, koska heillä ei ole kiusanaan suomalaista liioittelua. Lumikin on Ruotsin puolella puhtaamman valkoista kuin meillä täällä Suomessa.
Mikon mieltymys ruotsalaisuuteen kasvaa mittoihin, joissa muutama pieni rikos oman etunsa tavoittelemiseksi ei tunnu missään. Kirjan tarina kasvaa samalla alun kepeästä huumorista kohti synkempää tulevaisuutta. Lukijakin joutuu kysymään itseltään saako tapahtumille nauraa. Nousiainen vetää Mikon pakkomielteen överiksi taitavalla ja tyylikkäällä tavalla.
"Ruotsalainen joulu ei ole pelkästään ydinperheen juhla. Olisi mukava saada myös isovanhemmat mukaan. Tarkistan Ruotsin näyttelijäliiton martikkelista muutamia vanhempia näyttelijöitä, erityisesti pariskuntia. Soittelen heidät läpi, mutta kenellekään ei sovi. --"
Nousiaisen huumori poikkeaa tyypillisestä suomalaisesta huumorista, ja tekee sen nimenomaan hyvään suuntaan. Tarina on kaikessa mielettömyydessään kiinnostava ja tuo raikkaan tuulahduksen tyypilliseen Suomi vs. Ruotsi -asetelmaan. Vadelmavenepakolainen ei naura ruotsalaisille, vaan pikemminkin meidän suomalaisten ruotsalaisstereotypioille.
★★★★
2 kommenttia:
Hei, kiva blogi sinulla :)! Aika samanlaisia kokemuksia oli minulla Vadelmavenepakolaisen suhteen. Aluksi vähän oudoksutti, kun olin odottanut kirjalta jotain ihan muuta. Sitten nauratti, ärsytti jne. Mutta pidin kirjasta kovasti.
Kiitokset kommentistasi! :)
Lähetä kommentti