Ranskankielinen alkuteos Tobie Lolness 2. Les Yeux d'Elisha, 2007
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
Suomenkielinen laitos Tammi Publishers, 2011
407 sivua
Sain Tobi Lolnessin tarinan ensimmäisen osan lahjaksi jouluna 2010. Ihastuin kirjaan niin kovin, että toivoin toista osaa joululahjaksi vuotta myöhemmin. Tobi Lolness on viehättävä kaksiosainen tarina pikkuriikkisestä tammessa asuvasta Tobi-pojasta.
Suuressa tammessa elää pikkuriikkisten ihmisten yhteiskunta. Heille tämä puu on koko maailma. Puuyhteiskunnan tiedemiehet tutkivat maailmansa salaisuuksia: Miten puu elää? Löytyykö puun ulkopuolelta elämää? Pienen Tobin isä, Sim Lolness, on työtään ja kotipuutaan rakastava tiedemies. Ensimmäisessä osassa Lolnessien perhe karkoitetaan yläoksilta, kun Sim Lolness ei suostu paljastamaan puun terveyden vaarantavan keksintönsä salaisuutta. Tobin tapahtumarikas pakomatka alkaa, kun hänen vanhempansa vähän myöhemmin vangitaan.
Ensimmäisen osan sanoma on ennen kaikkea ekologinen. Toisessa osassa puun elinvoima heikkenee edelleen, mutta harva puun asukas avaa vieläkään silmiään ongelmille. Varttuneempi Tobi palaa auttamaan vanhempiaan ja sitä kautta koko puunväkeä.
"'Tiedän, että puu voi huonosti. Tiedän, että vanhempasi ovat sen mielipuolen kraaterissa. Tiedän, että toinen vaarallinen höyrypää hallitsee ylintä latvaa. Tiedän, että ihmisillä on kaikkialla paha olla, että maailma on tunteettomien käsissä. Tuon kaiken tiedän, mutta minä en ole puun vartija. Huolehdin niistä, jotka ovat minun ympärilläni, ja se on jo paljon.'"
Toisessa osassa nousee esiin myös muita suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Kahden hirmuvaltiaan hallitsemassa puussa on musisointikin kielletty. Puun alaosien liepeille eksyneiden ruohon asukkaiden, kesiäisten, kohtelu tuo väkisin mieleen oman maailmamme pakolaiskysymykset. Kesiäisten ja vangittujen tiedemiesten pakkotyö muistuttaa äärimmillään jopa Natsi-Saksan työleirejä.
"Karjahdusten ja piiskojen ajama kesiäisten joukko ylti mahdottomaan: siirtämään tieltä rungot, jotka olivat imeneet vettä kuin pesusienet. Se, joka kaatui, hätistettiin pystyyn keihäällä. Sade valui valtoimenaan. Saappaanpotkut panivat vauhtia hidastelijoihin. Puurtajat kahlasivat vihreässä loassa, jota jäkälästä valui."
Tapa, jolla de Fombelle heijastaa oman maailmamme ongelmia puuyhteiskunnan kautta on kiehtova. Tobi Lolnessin tarina onkin vertauskuvallisuudessaan hyvin mukaansatempaava. Lisäksi tarinassa on monia pieniä yksityiskohtia, joita lukiessaan ei voi kuin ihailla kirjoittajan kekseliäisyyttä. Vai mitä sanotte kirvoista lemmikkeinä, linnunpesästä linnakkeena ja kärsäkkäistä työjuhtina?
Tobi Lolness on paljon enemmän kuin pelkkä lastenkirja. En epäile hetkeäkään, etteivätkö lapset innostuisi seikkailusta, mutta tarinan luokitteleminen pelkäksi lastenkirjaksi on vähättelyä. Tobi Lolnessissa on samankaltaista viehätystä kuin Narnian tarinoissa, jotka jaksavat innostaa kaikenikäisiä vuosikymmenestä toiseen. Ympäristöasioista kiinnostuneen fantasian ystävän kannattaa ehdottomasti tarttua Tobi Lolnessin kaksiosaiseen tarinaan.
Mietin pitkään annanko tarinan toiselle osalle kolme vai neljä tähteä. Ensimmäinen osa on vahva neljän tähden kirja, mutta jollakin tavalla toinen osa ei juoneltaan jaksa kantaa lukijaa riittävän hyvin. Toisaalta löysin toisesta osasta paljon enemmän mielenkiintoisia heijastuksia omaan maailmaamme kuin ensimmäisestä osasta. Jälkimmäinen osa vaikuttaa siksi juonen heikkouksista huolimatta allegorisesti kypsemmältä kuin ensimmäinen osa.
★★★
"'Sanoin kerran... pojalleni', Sim jatkoi hauraalla äänellä, 'että koko elämäni hienoin oivallus oli se, etteivät kuolleet lehdet tipu ihan itsestään. Ne tippuvat, koska tulevan lehden silmu työntää ne tieltään. Elämä työntää ne pois! Elämä! Mutta, hyvät kollegat, nykyään ei pudonneiden lehtien tilalle kasva uusia.'"
0 kommenttia:
Lähetä kommentti