Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mielensäpahoittaja
WSOY, 2010
130 sivua

Olen yrittänyt bongailla Tuomas Kyrön tuotantoa kirjastojen hyllyistä jo useamman kuukauden ajan. Mies taitaa olla tämän hetken luetuimpia suomalaisia kirjailijoita, sillä hyllyt huutavat jatkuvasti ei-oota. Koska bongailu ei tuottanut tulosta, jätin varauksen Mielensäpahoittajasta.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias mies, joka ei ensimmäisinä 73 elinvuotenaan valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri kertoi, että ikämiehen on muutettava elintapojaan, jotta suonet eivät tukkeudu ja pumppu petä. Nyt mielensäpahoittaja ehkäisee tukoksia valittamalla maailman vääryyksistä yleisönosastoille.

Mielensä voi pahoittaa vaikka kolmen kilometrin päähän rakennetusta moottoritiestä, kastikkeen kanssa tarjoillusta riisistä tai saamistaan veronpalautuksista - joulukinkun korvaavasta kalkkunasta nyt puhumattakaan! Kyllä ennen oli kaikki paremmin: maidoissa oli selkeät värit, hanurimusiikkia osattiin arvostaa ja Arvi Lind luki uutiset.

"Kolmosen uutisia minä boikotoin. Loppukevennys on vastoin minun maailmankuvaani ja kymmeneltä minä olen ollut tunnin pedissä. Martikainen on lipevä, Nuotio ei kasva koskaan aikuiseksi. Sitten on sellaisia nälässä pidettyjä nuoria tyttöjä, joiden puolesta tulisi surku ellei tietäisi että sillä naamalla päästään rikkaisiin naimisiin ja ostetaan omaan värimaailmaan sopiva auto."

Mahtaakohan Kyrön novellien taustalta löytyä aitoja ikäihmisten ajatuksia. Mielensäpahoittaja muistuttaa nimittäin pelottavankin paljon omaa isoisääni: homeen saa hillon päältä pois lusikalla, mopo olisi takseja kätevämpi kulkuväline ja kaikki vähänkin käyttökelpoinen tavara on syytä säilöä vintille. Voisin kuvitella, kuinka mielensäpahoittaja herää palokunnan soittaessa ovikelloa ruuan kärtsättyä uunissa. Tai kuinka mielensäpahoittaja kamppaa bussissa edestakaisin ravaavan lapsen vahingossa kyynärsauvallaan.

Kirja tarjoaa töitä kehon kaikille naurulihaksille, mutta käsittelee huumorin avulla vakavia aiheita. Mielensäpahoittaja on ikäihminen, jonka ainut ystävä on kuollut, vaimo makaa Kuusikodissa ja poika asuu kaukana. Vanhusten erakoituminen ja yksinäisyys on yksi maassamme tasaisin väliajoin esiinnousevista puheenaiheista. Mielensäpahoittajan tajunnanvirta naurattaa, mutta valituksen aiheet eivät välttämättä ole lainkaan hullumpia. Jos löydänkin mielensäpahoittajasta isoisääni, voin myös itse samaistua osaan teksteistä.

"Jos ihminen ei osaa jonottaa, koko elämä menee kohkaamiseen ja kiilaamiseen. Semmonen ihminen luulee nopeuttavansa omaa etenemistään, mutta oikeasti se vain hidastaa muita, kyllä näin on."

Nyt ymmärrän miksi Tuomas Kyrön tuotanto ei tunnu koskaan seisovan kirjastojen hyllyissä odottamassa lainaajaansa. Mielensäpahoittajan jälkimainingeissa on suorastaan pakko etsiä käsiinsä lisää Kyröä.

★★★★

0 kommenttia:

Lähetä kommentti