Portugalinkielinen alkuteos O Demônio e a Srta. Prym, 2000
Suomentanut Sanna Pernu
Suomenkielinen laitos Bazar Kustannus Oy, 2005
200 sivua
200 sivua
Paulo Coelho tuntuu olevan varsin kiistelty kirjailija: Hänen tuotantoaan joko rakastaa tai inhoaa. Kultaisen keskitien kulkijat ovat harvassa. Itsekin taidan kuulua lähelle toista ääripäätä. Luin Alkemistin pari vuotta sitten, ja alkuhankaluuksien jälkeen rakastuin Paulo Coelhon pohdiskelevaan tyyliin. Nyt käsittelyssä on kuitenkin Paholainen ja neiti Prym.
281 asukkaan Viscosiin saapuu salaperäinen muukalainen, joka lupaa kyläläisille kultaa tehtävää vastaan. Kylän asukkaiden täytyy rikkoa yksi suurimmista käskyistä: tappaa joku keskuudestaan. Muukalainen on tullut Viscosiin selvittämään totuutta ihmisluonnosta ja löytämään sitä kautta perusteluja menneisyytensä tapahtumille. Onko ihminen hyvä vai paha?
"Vaikka minun kärsimykseni pysyy samana, tuska on siedettävämpi jos kaikki kärsivät. Mutta jos vain jotkut on tuomittu kohtaamaan suuria murhenäytelmiä, silloin luomakunnassa on jotain perin juurin väärin."
Coelho lähestyy aihetta tapansa mukaan useammasta näkökulmasta. On mielenkiintoista seurata kuinka kyläläiset punnitsevat vaihtoehtoja: Voiko yhden hengen uhrata, jos se pelastaa muut? Sovittihan Jeesuskin kuolemallaan ihmisten synnit. Jos joku uhrataan yhteisen hyvän nimissä, valitaanko vapaaehtoinen marttyyri vai kylälle hyödyttömäksi käynyt vanhus? Vai onko lain rikkomisessa sittenkin vain kyse ihmisten ahneudesta? Toisaalta onko armeliaisuus pelkoa ja rohkeuden puutetta?
"Halu noudattaa lakeja ei saa ihmistä käyttäytymään yhteiskunnan vaatimusten mukaisesti, vaan rangaistuksen pelko. Jokainen meistä kantaa hirsipuuta sisimmässään."
Moraali, käsitys hyvästä ja pahasta, nivoutuu tiukasti yhteen uskonnon kanssa. Jumalalla, paholaisella ja enkeleillä on siten keskeinen osa kirjassa. Pieni Viscosin kylä joutuu muukalaisen pakottamana pohtimaan paitsi ihmisluontoa myös Jumalan hyvyyttä ja pahuutta. Muukalaisen valitsema viestinvälittäjä, neiti Prym, kyseenalaistaa todellisen hyvyyden olemassaolon täysin:
"Mutta todellista hyvyyttä, sitä ei ole, ei pelkurimaisten ihmisten maailmassa eikä Kaikkivaltiaan Jumalan taivaassa, Jumalan joka kylvää kärsimystä joka puolelle vain siksi, että me joutuisimme anomaan koko elämämme Häntä päästämään meidät pahasta."
Paholainen ja neiti Prym jättää lukijan sulattelemaan hyvyyden ja pahuuden taistelua. Rakastan Paulo Coelhon kirjoissa sitä, kuinka mies tarjoaa näkökulmia ihmiselämän suuriin kysymyksiin antamatta kuitenkaan suoria vastauksia - jos sellaisia edes on olemassa.
★★★★
0 kommenttia:
Lähetä kommentti