Nevil Shute: Viimeisellä rannalla

Englanninkielinen alkuteos On The Beach, 1957

Suomentanut Eija Palsbo

Suomenkielinen laitos K. J. Gummerus Oy, 1984

302 sivua

3. maailmansota on historiaa. Se oli nopeasti ohi, mutta lyhyessäkin ajassa ehdittiin menemään liian pitkälle. Ydinpommeja pudotettiin tuhansia, joten pohjoinen pallonpuolisko on poissa pelistä. Pommituksissa säilyneet kaupungit ovat näennäisesti entisellään, mutta elämää niissä ei enää ole. Etelässä odotetaan kuolettavan pilven saapumista.

Oletko koskaan miettinyt kuinka eläisit, jos tietäisit kuolevasi radioaktiiviseen saasteeseen noin puolen vuoden kuluttua? Tätä pohditaan Nevil Shuten romaanissa Viimeisellä rannalla.

"»Minä en tahdo kestää sitä», sanoi tyttö rajusti. »Se ei ole oikein. Kukaan eteläisellä pallonpuoliskolla ei ole koskaan räjäyttänyt pommeja, ei vetypommeja eikä kobolttipommeja eikä minkään muunkaanlaisia pommeja. Meillä ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. On väärin, että meidän on kuoltava vain sen takia, että toiset maat yhdeksän tai kymmenen tuhannen mailin päässä meistä halusivat käydä atomi sotaa. Se on veristä vääryyttä!»"

Peter Holmes on australialainen merivoimien upseeri, jolla on vaimo ja pieni tytär. Hän saa komennuksen amerikkalaiselle sukellusveneelle, jonka kapteeni Dwight Towers miehistöineen jäi sodan jälkeen Australiaan radioaktiivisen pilven saartamana. Dwightin vaimo ja kaksi lasta ovat Yhdysvaltoissa. Tiedemies John Osborne saa tehtäväkseen lähteä merivoimien amerikkalaisen sukellusveneen mukana tutkimaan pohjoista pallonpuoliskoa. Viimeisellä rannalla seuraa Peterin, Dwightin ja Johnin sekä näiden läheisten viimeisiä kuukausia Melbournen lähellä Australiassa.

Kukin miettii kuinka haluaa käyttää viimeiset puoli vuottaan: yksi ostaa urheiluauton, toinen keskittyy puutarhanhoitoon, kolmas käyttää aikansa juopotteluun... On surullista seurata kuinka ihmiset ovat alistuneet kohtaloonsa. He eivät ole erityisen lohduttomia, odottavat vain vääjäämätöntä tapahtuvaksi.

"»Menin tänään Wilsonille ja ostin sata narsissin sipulia. Lajin nimi on King Alfred - näitä.» Hän näytti kuvaa. »Aion istuttaa ne tuohon seinän viereiseen nurkkaukseen, siihen josta Peter kaatoi puun. Siinä on tuulen suoja. Mutta jos me kaikki kuolemme, niin kaiketi se on typerää.»"

Yhtä aikaa haetaan kuitenkin edes pientä sarastusta elämän jatkumisesta. Skorpioni-sukellusvene tekee muutamia tiedustelumatkoja pohjoiselle pallonpuoliskolle etsien merkkejä mistä tahansa elämänmuodosta saastuneilla alueilla. Vaikka tutkimustulokset ovat laihoja, tehdään selväksi, että edessä ei ole koko maapallon loppu, vain ihmislajin viimeiset hetket.

"»Vai väität sinä, että nuo kirotut kaniinit voittavat meidät sittenkin loppujen lopuksi? Että ne hyppivät elävinä ja tyytyväisinä, kun me kaikki makaamme kuolleina?»"

Ihmisten tuntojen ohella Viimeisellä rannalla seuraa ydintuhon seurauksia myös koko yhteiskunnassa: Bensiinin puute lisää hevosten kysyntää ja peltoja muokkaavat traktorien sijaan härät. Raha menettää merkitystään sitä enemmän, mitä lähempänä loppu häämöttää. Harvat ihmiset haluavat käyttää viimeisiä kuukausiaan, viikkojaan ja päiviään töissä istuen.

Viimeisellä rannalla on julkaistu vuonna 1957 ja se sijoittuu 60-luvulle. Luojan kiitos, kyseessä ole toteutunut ennustus saatika sitten todellinen historiankirja. Eipä meitä olisi ketään täällä surumielistä, mutta hienoa romaania lukemassa. Toivon totisesti, etten joudu kohtaamaan tarinan henkilöiden pohtimia kysymyksiä elinaikanani. Toivon, ettei kukaan joudu koskaan oikeasti kohtaamaan niitä - ei ainakaan ydinlaskeuman takia.

★★★★★

Sir Elwoodin hiljaisten värien koskettava, Nevil Shuten romaaniin perustuva kappale:

Sir Elwoodin hiljaiset värit - Viimeisellä rannalla